Kun on ilta

Brittiläisen Tessa Hadleyn (s. 1956) toinen suomennettu romaani on Kun on ilta (Late in the Day). Ensimmäinen Hadleyltä suomennettu romaani on nimeltään Vapaa rakkaus (Free Love). Molemmat kirjat on suomentanut Marianna Kurtto.

Kun on ilta tuo lukijan näköpiiriin kaksi ystäväpariskuntaa, joiden jokainen jäsen on tuntenut toisensa pitkän aikaa. Romaanissa aviopari Alex ja Christine saavat kuulla, että heidän läheisen ystäväpariskuntansa mies, Zachary, on menehtynyt äkillisesti, ja hänen vaimonsa Lydia on suunniltaan tapahtuneesta. Christine yrittää auttaa ystäväänsä Lydiaa ja lupaa, että tämä saa muuttaa asumaan heidän kotiinsa, kunnes selviytyy menetyksestä. Pariskuntien aikuiset lapset asuvat omilla tahoillaan.

Tästä alkaa purkautua tapahtumien ketju, jossa poukkoilee tapahtumia vuoroon nykyhetkessä, vuoroon pariskuntien yhteisessä menneisyydessä. Asiat, jotka alkuun näyttävät selkeiltä, sisältävätkin huomattavan paljon erilaisia vaiheita, jotka kietoutuvat yhteen uudella tavalla, ja tunteita, jotka saavat ja ottavat vallan. Jokaisen elossa olevan henkilön on selvitettävä asiat omalla kohdallaan. Miten monimutkaista, vaiheikasta ja samalla yksinkertaista saattaakin ihmisen elämä olla, siitä kertoo tämä tarina.

Pipsa Possu seikkailee

Pipsa Possu (Peppa Pig) seikkailee pienille tarkoitetuissa pahvisivuisissa kirjoissa samalla opettaen tärkeitä sanoja ja niiden merkityksiä.

Ylös alas, Pipsa Possu -luukkukirjassa lähdetään retkelle, mennään leikkipuistoon ja syödään eväitä. Samalla tulevat tutuiksi monet vastakohtia ilmaisevat sanat. Kirjasta vastaavat Mark Baker ja Neville Astley ja sen on suomentanut Satu Karhu.

Pipsan yllätysjuhlat -luukkukirjassa (kirjoittanut Mandy Archer, suomentanut Heli Anneli Virtanen) kuvataan, millaisia eri asioita syntymäpäiväjuhliin voi liittyä.

Pipsa ja pikkuotukset (kirjoittanut Mandy Archer, suomentanut Virve Lehväs) on koskettelu- ja tunnustelukirja, kuten myös Pipsa ja kivat eläimet (kirjoittanut Taria Hegedus, suomentanut Kirsi Sinko).

 

Aamu ja ilta

Norjalaisen, vuonna 2023 Nobel-kirjallisuuspalkinnon saaneen Jon Fossen (s. 1959) ensimmäinen suomennettu romaani Aamu ja ilta (Morgon og kveld) kertoo päähenkilönsä Johanneksen elämän kahdesta suuresta hetkestä, syntymästä ja kuolemasta. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen.

Johannes syntyy kalastaja Olain ja hänen vaimonsa Martan toiseksi, odotetuksi lapseksi, ja saa jo syntymässään Olain isän nimen. Olai joutuu jännittämään synnytyksen kulkua yksinään, koska vanha kätilö on häätänyt hänet pois tieltä. Vanhemman lapsen, Magda-tyttären, Marta on toimittanut pois synnytyksen ajaksi.

Teoksen toinen osa kertoo iäkkään Johanneksen viimeisistä vaiheista ja asioista, jotka ovat muodostuneet hänelle elämässä kaikkein tärkeimmiksi. Kuin ohimennen sivutaan pieneen kylään ja Johannekseenkin liittynyttä tapahtumaa, joka on jättänyt kaikkiin syvän arven koko elämän ajaksi.

Olain tuntemusten jakaminen lukijalle synnytyksen kestäessä niin kuin Johanneksenkin ajatukset paljon myöhemmin kirjailija on ratkaissut jättämällä tekstistä välimerkit pois. Se toimiikin, kun lukija pääsee näin mukaan päähenkilön tajunnanvirtaan ja ajatuksenjuoksuun. Mikä elämässä on oleellista ja tärkeää, avautuu tässä teoksessa eleettömästi ja liikuttavalla tavalla.

Internetin haasteista taas

Eletään Suomessa ikävää korona-aikaa, syksyä vuonna 2020, jolloin usealla työpaikalla oli jo siirrytty etätyömalliin. Niin oli tehty myös eräässä terapiakeskuksessa. Yllättäen keskukseen tehdään tietomurto, ja kymmenientuhansien keskuksen asiakkaiden henkilökohtaiset tiedot ovat vuotamassa julkisuuteen.

Anja Snellmanin uusimman romaanin, Kirjeitä sotapäällikölle, kertoja on toiminut terapeuttina tässä yrityksessä. Alkujärkytyksestä toivuttuaan kertoja yrittää ottaa selvää, mitä pitäisi tehdä ja miten pitäisi toimia, kun kaikki ovat tapahtuneesta järkyttyneitä.

Pystyäkseen paremmin analysoimaan tilannetta kertoja alkaa kirjoittaa kirjeitä sotapäällikölle, joksi hän kutsuu tietomurtajaa tämän ponnekkaan etunimen tuoman konnotaation vuoksi. Kertoja käy seuraamassa myös rikosta koskevia oikeusistuntoja.

Keskuksen asiakkaiden - ja joskus myös heidän lähipiirinsä - tuska tässä asiassa on täysin omaa luokkaansa, koska arkaluonteisia asioita elämästä ja kokemuksista on tuotu esiin ehdottomaan vaitiolovelvollisuuteen luottaen. Teoksen kertoja kokee hänkin työtovereineen olleensa tästä tietomurrosta kärsijä, mutta eri näkökulmasta kuin asiakkaat. Työntekijät ovat tehneet oman työnsä yrityksessä ajatellen, että yrityksen tietoturva-asiat ovat kunnossa.

Anja Snellmanin kirjoittama teos osaltaan osoittaa sen, että tällaisesta väärinkäytöksestä kärsimään joutuneiden joukkoon kuuluu paljon ihmisiä myös asiakkuuden ulkopuolelta. On tarpeen, että tuodaan esiin näiden usein vaikenemiseen sitoutuneiden ihmisten näkökulma. Kirja kertoo niin realistisesti myös internetin pimeästä puolesta, että se herättää tarpeen sekä tarkistaa omat tietoturva-aukot että pitää visusti huolta yksityisistä tunnuksistaan.

Lasten älypuhelimen käytöstä

Jonathan Haidtin (s. 1963) kirjoittama teos Ahdistunut sukupolvi – Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian (The Anxious Generation, How the Great Rewiring of Childhood Is Causing and Epidemic of Mental Illness) on puhuttanut maailmalla. Haidtin mukaan puhelimeen perustuva lapsuus on vienyt pohjan perinteiseltä kasvatukselta.

Teos jakaantuu neljään osaan: 1. Hyökyaalto, 2. Tausta: Leikkiin perustuvan lapsuuden katoaminen, 3. Suuri uudelleenjohdotus: Puhelimeen perustuvan lapsuuden nousu, 4. Kollektiivinen toiminta terveemmän lapsuuden puolesta.

Haidt korostaa edelleen leikkiin pohjautuvaa kasvatusta lapsen aikuiseksi kasvamisessa. Hän pitää suurena kasvattajien virheenä kahta asiaa; lasten ylisuojelua tosimaailmassa ja lasten alisuojelua verkossa.

Kirjoittaja ehdottaa asian ratkaisemiseksi useitakin asioita, mutta perustavia niistä ovat seuraavat neljä: 1. Ei älypuhelimia ennen lukiota. 2. Ei sosiaalista mediaa ennen 16. ikävuotta. 3. Puhelimettomat koulut. 4. Paljon enemmän valvomatonta leikkiä ja lapsuuden itsenäisyyttä.

Kirjansa lopussa Haidt toteaa: ”Lapsuuden suuri uudelleenjohdotus leikkiin perustuvasta puhelimeen perustuvaan on ollut katastrofaalinen epäonnistuminen. On aika lopettaa tämä koe. Tuodaan lapsemme kotiin.”

Kirjan on suomentanut Kimmo Pietiläinen.

Lumi-Pyryn lähtölaulu

Lumi-Pyryn tervetulolaulu Kirjatimpurissa tammikuun 18. päivänä vuonna 2018:

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
mistä tulitte te tänne?
- Vuoristosta Kiinan maan
ja ollaan ystävänne
vaikk' onkin rintamme lunta vaan.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
miksi silmänne on mustat?
- Silmämeikit levis niin,
lähteissä kun kisailtiin,
nyt täytyy pestä liiat pois.

Pyry, Lumi-Pyry, hei,
lähdettekö joskus maasta tästä?
- Kevätajan leuto sää,
kun saapuu etelästä,
se estää meitä varmaan lähtemästä!

Uusi tulkinta 21.10.2024: Syksyajan kolkko sää, kun saapuu etelästä, se meidät häätää Ähtärästä!

Alkuperäinen sanoitus ja sävellys Martti Hela: Pyry, pyry, pyry, hei!

kuva: Kirjatimpuri

Lehmä synnyttää yöllä

Innolla tartuttiin Pajtim Statovcin (s. 1990) uusimpaan romaaniin Lehmä synnyttää yöllä. Kirjailijan aiemmat teokset Kissani Jugoslavia, Tiranan sydän ja Bolla kun jokainen olivat laillaan lukuelämyksiä.

Teoksen kertoja, yhdeksänvuotias Kujtim matkustaa vuonna 1996 perheen entiselle kotiseudulle Kosovoon, josta vanhemmat ovat lähteneet pakomatkalle sodan syttyessä. Mukana matkalla on myös kertojan neljä sisarusta, äiti ja isä, joka lähtee omille matkoilleen heti perheen perille saatuaan. Kosovossa odottavat sukulaiset ja isovanhemmat, joista poika on kuullut tarinoita jo etukäteen. Ennen kaikkea siellä on lehmä, jonka näkemistä Kujtim on kovasti odottanut.

Romaanin toinen taso liikkuu ajassa, jossa kertoja on kasvanut aikuiseksi, elää itsenäisesti omassa asunnossaan ja kokee olevansa henkisesti uuvuksissa. Kun kirjoitustyö ei ota sujuakseen, hän lähtee äitinsä seuraksi jälleen matkalle Kosovoon. Isä ei ole enää elossa.

Kipuillessaan kirjoittamisen kanssa kertoja saa äitinsä puheista aiheen, joka alkaakin tuntua kiinnostavalta; kirje kuolleelle isälle. Siitä tulee kertomuksen kolmas taso, jossa liikutaan uusissa syvissä vesissä kertojan analysoidessa suhdettaan isänsä ja itsensä välillä.

Statovcilla on kyky nähdä kirkkaasti syntyperäisten juuriensa ja nykyisen kotimaansa sekä vahvuuksia että edelleen voimassa olevia kipukohtia ja tuoda ne lukijan eteen ajatuksella; katso rehellisesti itseäsi. Jos uskallat.

Kynällä raivattu reitti

Anne Helttusen ja Annamari Sauren laaja teos Kynällä raivattu reitti – Suomalaisia kirjailijanaisia kuvailee kolmenkymmenen viiden suomalaisen kirjailijanaisen elämää noin kolmensadan vuoden - 1600-luvulta 1900-luvun puoliväliin - ajalta.

Lukijoille tuttuja kirjailijoita ovat Minna Canth, Hella Wuolijoki, Saima Harmaja, Helvi Juvonen, mutta keitä mahtoivatkaan olla Regina von Birchenbaum, Elsa Soini tai Helga Nuorpuu tai moni muu tuntemattomaksi jäänyt kirjoittava nainen?

Helttusen ja Sauren teos kuvaa kiinnostavasti sitä, miten kaikki edellä mainitut ja monet muut kirjoittamisesta innostuneet naiset ovat, usein suurista vaikeuksista huolimatta, raivanneet tietä ja luoneet oman mielipiteen tuomisen edellytyksiä myöhempien sukupolvien kirjoittaville naisille. Henkilöiden taustalla näyttää olleen merkittävä vaikutus siihen, onko jo lapsuudesta alkaen päässyt saamaan opetusta ja käyttämään luovia kykyjään tällä alueella.

Neuwoia Hywän Elämän

Aikamatka hyvään elämään – Parhaat neuvot sadan vuoden takaa on Seija Aunilan ja Jukka-Pekka Heiskasen kokoama humoristinen teos 1900-luvun alun mahdollisuuksista päästä hyvälle elämänpolulle vähän jokaisella elämän alalla.

Tätä varten kirjoittajat ovat tutkineet sata vuotta sitten ilmestyneitä elämisen taidon oppaita, joita näyttää löytyneen melko runsaasti ajankohtaa ajatellen. Yksi niistä on tuntemattoman kirjoittajan teos Konsti elää kauwwan eli Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojjennus-nuoria terweyden Warjelemisexi ja saada elää isohon ikähän, vuodelta 1789.

Elämisen taitoa opetetaan monissa asioissa, esimerkiksi oman paikkansa ja tilansa ymmärtämisessä, kumppanin valinnassa ja itsestä huolen pitämisestä. Näillä ohjeilla onnen pitäisi olla jo nurkan takana odottamassa!

Eläinten päivä 4.10.

Eläinten päivä, kansainvälinen vuosipäivä 4.10. Eläinten viikko, 4.–10.10.

Tainnutuskehto on Elli Valtosen esikoisromaani, joka fiktion keinoin välittää osin rankkaa mutta tärkeää ja tarpeellista asiaa sekä ihmisten että eläinten ymmärtämisestä ja inhimillisestä kohtelusta.

Humanisti Iiris haluaa vaihtaa alaa lukion opettajan työstä ja pyrkii opiskelemaan eläinlääkäriksi. Samaan opinahjoon pääsee myös hänen serkkunsa Janna. He lyöttäytyvät yhteiseen seuraan Elvin ja Santerin kanssa. Nelikko käy koulutuksen kestäessä yhdessä ja yksikseen läpi niitä asioita ja tunnetiloja, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen erilaisiin eläimiin; lemmikkeihin, tuotantoeläimiin ja villieläimiin. Samalla nousevat esiin myös kunkin lapsuuden perheiden todellisuudet ja niihin liittyvät kuviot.

Nelikosta Elvi omaa käytännön kokemusta tuotantoeläimistä; hän on kotoisin maatilalta. Iiris, Janna ja Santeri joutuvat tekemisiin heille uuden todellisuuden kanssa; sika- ja nautatiloille, konkreettisiin opetusharjoittelun toimiin eläinten kanssa, sairaiden eläinten hoitoon ja lopettamiseen, eri eläinlajien teurastamoille ja klinikoille ja myös yksityiskoteihin, joista on tehty ilmoitus.

Tästä toipumiseen menee aikaa, ja Iiris miettii Santerin ja Jannan kanssa useaan otteeseen sitä, voiko työhön koskaan tottua sen aiheuttamien vahvojen tunnereaktioiden vuoksi.

”Tätähän minä olen harjoitellut: ajattele vain vähän, anna haikeuden tulla mutta älä surun, kurkkuun saa nousta mutta ei silmiin. Jos nousee silmiin, niin sitten nuolaise ja ajattele merta, johon kaikki virtaa. Ja jos tulee suru, älä anna sen yhdistyä muihin suruihin, pidä filmin jokainen ruutu omassa taskussaan.”

Syysretkeilyä - ja muulloinkin

Ei löydy yhtään syytä nyt, etteikö pitäisi pukea rönttähousut jalkaan ja lähteä ulos kauniina syksyisenä päivänä. Siihen on tarjolla upouusi opaskin, Helsingin seudun retkeilyopas – 50 päiväretkeä pääkaupunkiseudun poluilla. Kirjan ovat kirjoittaneet vapaa-ajan lisäksi työkseenkin luonnossa liikkuvat Mira Lainiola, Mikko Lamminpää ja Tommi Sirviö.

Kirjan esittelemien päiväretkien pituudet liikkuvat välillä kolme – kaksikymmentä kilometriä. Retkiä voi tarpeen mukaan myös lyhentää tai pidentää ja niille ja niiltä pois pääsee julkisten yhteyksien avulla, mikä on kerrassaan plussaa ilmastonkin kannalta.

Reittejä löytyy Helsingin, Espoo-Kirkkonummen, Vantaa-Sipoon, Tuusula-Järvenpään sekä Nurmijärvi-Hyvinkään alueilta. Nuuksion reitit ovat oman otsikkonsa alla. Reitit on luokiteltu vaativuuden mukaan: helppo-keskivaikea-vaikea. Muitakin ohjeita retkeilyyn opas tarjoaa, ja kirjan reittikartat voi tallentaa omaan puhelimeen. Voiko retkeily olla tämän helpompaa, nyt sitten vain pitäisi päästä liikkeelle!

Toisto

”Se minkä haluat unohtaa palaa luoksesi, vainoaa sinua niin elävästi että tuntuu kuin kokisit sen uudestaan, ja tunteesi ovat yhtä pakahduttavia ja hallitsemattomia kuin ne alkuperäisetkin, niin että luulet menehtyväsi niiden alle, ja siksi yrität vastustella paluuta, haraat sitä vastaan, mutta et pysty estämään sitä etkä suojautumaan kivulta joka sitä seuraa, ja siksi sinun on elettävä se uudestaan.”

Vanha nainen on viettänyt marraskuun lopulla jo viikon tutulla pienellä mökillä metsän keskellä ja omissa oloissaan koiransa kanssa. Lähtöä edeltävänä yönä hän nukkuu huonosti ja näkee silloin nuoruudestaan kummallisen unen, joka jää vaivaamaan häntä. Myöhemmin kotonaan nainen joutuu silmäkkäin melkein viisikymmentä vuotta aiemmin tapahtuneiden, läheisiä perhesuhteita käsittelevien asioiden kanssa, jotka hän oli jo ajatellut unohtaneensa.

Vigdis Hjorthin (s. 1959) Toisto-romaanin päähenkilön lähes elämänpituinen taakka tuntuu todistavan, että käsittelemättömien kokemusten paino on totuuden näkemistä raskaampaa. Kirjan on suomentanut Katriina Huttunen.

Noitarakastaja

Miltä tuntuu jättää kumppaninsa ja lapsensa suuren rakkauden vuoksi ja mitä siitä saattaa seurata? Näitä kysymyksiä pohtii Astrid Swan (s. 1982) romaanissaan Noitarakastaja.

Runoilija Annika on ollut vuosia naimisissa turvallisen ja kiltin miehensä kanssa, kun rakkaus ja vapauden kaipuu iskee koko voimallaan ja vie mennessään. Annika jättää miehensä Paulin ja pienen tyttärensä Leilan, muuttaa yhteen ihastuksensa D:n kanssa ja pian sen jälkeen myös tämän kotimaahan Kanadaan. Hän alkaa kirjoittaa kirjeitä tyttärelleen, vaikka tältä ei koskaan tule äidille vastausta.

Annika palaa pian takaisin Suomeen D mukanaan, hankkii tämän kanssa alkeellisesti varustetun talon maalta ja toivoo, että suhde tyttäreen elpyisi. Muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Annika kirjoittaa silti edelleen tyttärelleen kirjeiden sävyn tummetessa yhdessä D:n kanssa vietetyn ajan kanssa. Lukijaa kiinnostaa myös Paulin osuus siihen, että yhteyttä äidin ja tyttären välille ei synny.

Swan kirjoittaa Annikan tunne-elämän koko pitkän kaaren sen huumaavasta alusta haasteiden ja silmien avautumisen kautta päätökseen asti tuoden esiin myös tyttären kipeän kasvun vaiheita yhdessä isän kanssa vietettyinä vuosina. Lopputulemaksi päähenkilön syyllistämisen sijasta jääkin, että elämä pitänee ensin uskaltaa elää, ehkä vasta sitten voi tietää, ovatko uhraukset olleet liian suuria.

Teinin mieli

Janna Mannisen ja Leea Mattilan teos Teinin mieli – Opi ymmärtämään nuorta valottaa erityisesti kasvattajille ja nuorten kanssa töitä tekeville, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia nuoren ihmisen elämään liittyy. Liikkeelle lähdetään varhaislapsuudesta, jolla kirjoittajien mukaan on merkittävä vaikutus yksilön mentalisaatiokyvyn kehittymiseen.

Kirjan pääteoria, mentalisaatio, on idea, joka pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen mieltä. Teoksen mukaan tämän kyvyn kehittyminen alkaa varhaislapsuuden turvallisissa ihmissuhteissa. Hyvän kehityksen mahdollistuessa mentalisaatiokyky on jo viisivuotiaalla lapsella. Miten tämä liittyy teini-ikäisen nuoren kanssa elämisen haasteisiin, sitäkin käsitellään tässä teoksessa. Aihe on tärkeä ja avartavaa luettavaa kenelle tahansa, ei vain kasvatustyötä tekeville.

Nuorten asiaa käsitellään kirjassa kolmen otsikon alla: Mistä nuoren kehityksessä oikein on kyse? Mielekäs arki teinin kanssa ja Huolen ja helpotuksen aiheita. Vuonna 2019 Manninen ja Mattila ovat kirjoittaneet yhdessä myös kirjan Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä.

Holly

”Eva on hieman poissa itsestään, hän tuntee olevansa tyhjä taulu tai hylätty taajama, jokin unohdettu ontto pinta joka vain odottaa, että asioita alkaa tarttua siihen.”

Ja niin alkaakin, tarttua. Evaan, joka on elänyt aina äitinsä, menestyvän lehden päätoimittajan Helenen varjossa ja edelleenkin hänen kodissaan, tosin nurkkakomerossa. Sen äiti on hänelle järjestänyt, että aikuinen tytär saa ’omaa tilaa’ ympärilleen.

Nyt tunnettu näyttelijätär Holly on kutsunut lehden toimittajan kotisaarelleen tutustumaan erittäin harvinaiseen lintuun, jonka Holly on ilmoittanut nähneensä saarella. Helene lähettää sinne tyttärensä Evan, joka näin pääsisi tutustumaan lintuihin, joista hän on aina ollut hyvin kiinnostunut.

Mikä onkaan Hollyn motiivi kutsua toimittaja saarelle, entä Helenen ja Evan suostuminen kutsuun? Nuoren naisen maailma revähtää viikossa apposen auki ja tarjoaa hänen eteensä elämän. Mutta millaisen ja miten hän ottaa sen vastaan?

”Hän avaa silmänsä, ajattelee eksymistä. Sekä ihminen että lintu voivat eksyä. Jos vihermehiläissyöjä tosiaan on täällä, se on pahasti eksynyt. Tai sitten se on tehnyt kunnon irtioton.”

Maisku Myllymäen (s. 1982) romaani Holly pitää hyvin otteessaan, etenkin kun ennusmerkit väreilevät jo ilmassa.