Eläinten päivä, kansainvälinen vuosipäivä 4.10. Eläinten viikko, 4.–10.10.
Tainnutuskehto on Elli Valtosen esikoisromaani, joka fiktion keinoin välittää osin rankkaa mutta tärkeää ja tarpeellista asiaa sekä ihmisten että eläinten ymmärtämisestä ja inhimillisestä kohtelusta.
Humanisti Iiris haluaa vaihtaa alaa lukion opettajan työstä ja pyrkii opiskelemaan eläinlääkäriksi. Samaan opinahjoon pääsee myös hänen serkkunsa Janna. He lyöttäytyvät yhteiseen seuraan Elvin ja Santerin kanssa. Nelikko käy koulutuksen kestäessä yhdessä ja yksikseen läpi niitä asioita ja tunnetiloja, jotka liittyvät ihmisen suhteeseen erilaisiin eläimiin; lemmikkeihin, tuotantoeläimiin ja villieläimiin. Samalla nousevat esiin myös kunkin lapsuuden perheiden todellisuudet ja niihin liittyvät kuviot.
Nelikosta Elvi omaa käytännön kokemusta tuotantoeläimistä; hän on kotoisin maatilalta. Iiris, Janna ja Santeri joutuvat tekemisiin heille uuden todellisuuden kanssa; sika- ja nautatiloille, konkreettisiin opetusharjoittelun toimiin eläinten kanssa, sairaiden eläinten hoitoon ja lopettamiseen, eri eläinlajien teurastamoille ja klinikoille ja myös yksityiskoteihin, joista on tehty ilmoitus.
Tästä toipumiseen menee aikaa, ja Iiris miettii Santerin ja Jannan kanssa useaan otteeseen sitä, voiko työhön koskaan tottua sen aiheuttamien vahvojen tunnereaktioiden vuoksi.
”Tätähän minä olen harjoitellut: ajattele vain vähän, anna haikeuden tulla mutta älä surun, kurkkuun saa nousta mutta ei silmiin. Jos nousee silmiin, niin sitten nuolaise ja ajattele merta, johon kaikki virtaa. Ja jos tulee suru, älä anna sen yhdistyä muihin suruihin, pidä filmin jokainen ruutu omassa taskussaan.”
