Aftersun – päivämme auringossa on Charlotte Wellsin käsikirjoittama ja ohjaama esikoiselokuva. Kuvaajana on toiminut taitava Gregory Oke.
Elokuvan näennäisen tavallinen juoni kuvaa sitä, kun Sophie, 11-vuotias tyttö (Frankie Corio) on lomalla Turkissa 31-vuotiaan isänsä Calumin (Paul Mescal) kanssa. Sophieta myöhemmin aikuisena naisena esittää Celia Rowlson-Hall.
Eletään 1990-luvun loppupuolta. Isällä ja tyttärellä on lomalla mukanaan videokamera, jolla he kuvaavat vuorotellen toisistaan otoksia, joita aikuinen Sophie myöhemmin kotonaan katselee. Toisilleen läheiset isä ja tytär tekevät lomalaisille tyypillisiä asioita; käyvät retkillä, syömässä, iltahuvituksissa, uimassa ja pelailemassa. Pientä ihastustakin löytyy lomakansan joukosta. Iloon liittyy kuitenkin koko ajan taustalla värjyvää epätietoisuutta ja surua.
Elokuvan näkökulma on tarkkaavaisen tytön, joka rekisteröi koko ajan isän muuttuvia tunnelmia ja ympäristöään. Kipsikätisestä isästä kerrotaan hyvin vähän; ei selitetä miksi hänellä on kipsi eikä sitä, miksi hän yrittää saada sen kädestään pois. Isä myös toimii usein tyttöä hämmentävällä tavalla.
Isän kanssa olemisen onnesta ja läheisyydestä huolimatta isä jää Sophielle etäiseksi. Hän on kyllä paikalla saatavilla, mutta silti jossain omissa maailmoissaan. Loman päättyessä isä ja tytär lähtevät eri suuntiin, ja elokuvan loppu jää avoimeksi. Katsojan mieltä jää kaihertamaan monia vastaamattomia kysymyksiä.