Harri Virtasen edellisen kirjan nimi oli Trauma ja rakkaus – eli kuinka selviytyä mahdottomasta (KT 21.01.2020). Äskettäin ilmestyneen teoksen Trauma ja luonto – eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta aihe tuntuu koko ajan entistä ajankohtaisemmalta, kun juuri aiemmin tutustuttiin Miina Mäenkin luonnon monimuotoisuudesta ja sen uhanalaisuudesta kertovaan teokseen.
Trauma ja luonto jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa tarkentaa ekopsykologian käsitettä. Toisessa osassa puhutaan asioista, jotka aiheesta ovat esillä juuri nyt, ja kolmannessa osassa käsitellään mahdollisuutta löytää uudelleen yhteyteen luonnon kanssa.
Virtanen toteaa: ”Oikeastaan puhuminen ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta on harhaanjohtavaa, koska olemme luontoa. Sellainen puhetapa erottaa meidät ja ympäristön, mikä ei pidä paikkaansa. Me olemme maailma. Me olemme luontoa. Me kärsimme, koska luonto kärsii. Me kärsimme, koska emme kuule planeetan ääntä.”
