Peiliin vilkaisua?

Raija Pohjamon teoksessa Winnicottin näkemyksistä tunne-elämän varhaisvaiheista tarkastellaan Winnicottin artikkeleita ja niistä tehtyjä tulkintoja. Mukana on myös kolme Pohjamon valmistamaa esseetä Winnicottiin liittyen.

Donald Woods Winnicott (1896–1971), englantilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko, tunnetaan lapsen varhaisen tunne-elämän tutkijana, joka uudisti myös psykoanalyysin teoriaa. Winnicottia on pidetty Sigmund Freudin jälkeen toiseksi merkittävämpänä henkilönä psykoanalyysin yhteydessä.

Winnicott tähdentää, että ihmisen ensimmäiset vuodet elävät ja vaikuttavat jokaisessa yksilössä perustavanlaatuisesti koko elämän ajan. Hän korostaa varhaisen hoivan kokonaisvaltaista merkitystä lapsen kehityksessä. Hänen näkemyksessään äiti on joku sellainen henkilö - vaikka isä, joka ottaa eniten vastuuta vauvasta elämän alusta alkaen. Äidillä on toivon mukaan kykyä asettua kannattelemaan vauvaa, ottamaan vastaan vauvan reaktioita, palauttamaan ne kypsästi takaisin ja hoivaamaan lasta niin, että lapsi pääsee kehittymään suotuisasti. Winnicottilta ovat peräisin esimerkiksi käsitteet riittävän hyvä äiti ja siirtymäobjekti, joita aiheen yhteydessä usein siteerataan, puhutaan myös riittävän hyvästä ympäristöstä, jossa haasteet eivät ylitä kestokykyä.

Pohjamon kirjan ansio erityisesti on sen selkeäsanaisuus ja konkreettiset esimerkit, niin että Winnicottin näkemykset tulevat hyvin ymmärrettyiksi. Raija Pohjamo on yhdessä Maarit Veikkolaisen kanssa kirjoittanut myös lapsuuden varhaisvaiheita käsittelevän teoksen Tunteiden syvät vedet.