Taannoin (KT 15.6.2023) Suolahden Wanhan Aseman esittelyn yhteydessä mainittiin Juhani Aho, josta aseman historiikissa todettiin, että hän kävi asemalla monta kertaa. Mutta mistä syystä?
Tuo asia selvisi yllättäen, kun avattiin kirjaston vanhojen kirjojen myynnissä ollut Juhani Ahon Kalastusperinneseura ry:n julkaisema teos Kirjamies Juhani Aho kalamiehenä. Kirjassa kerrotaan, miten vakavissaan Aho (1861–1921) jo lapsena Iisalmessa alkaneeseen harrastukseensa suhtautui. Viidenkympin korvilla, jo tunnettuna kirjailijana, hän oli löytänyt Keski-Suomen Viitasaarelta Huopanankosken, jonne hän palasi kalastamaan joka kesä pitkiksi viikoiksi elämänsä päättymiseen saakka.
Miten Suolahti tähän liittyy? Kalastusmatkoille mennessään Aho matkusti ensin junalla Suolahden asemalle ja jatkoi siitä höyrylaivalla Viitasaarelle. Suolahden asemapäällikkönä toimi silloin Rudolf Ahonius (1865–1933), hänkin innokas kalastaja. Hänestä tuli yksi Ahon lähimmistä kalalavereista ja Ahoniuksen rouvasta ajan mukaan ainakin osin, kalasaaliin jatkojalostaja. Akseli Gallen-Kallela (1865–1931), joka Suolahden aseman yhteydessä myös mainittiin, neuvoi Ahoniukselle valokuvausta, ja ehkä siksi Huopanankosken vanhoista säilyneistä kuvista monet ovat Ahoniuksen ottamia.
Teos tuo esille myös aikaan ja perhokalastukseen liittyvän tärkeän ammattiryhmän, joka koostui paikallisista pojista, nimittäin haavipojat. Haavipojan tärkeä tehtävä oli haavistaa kalastajan väsyttämä saalis koskesta niin, että se ei päässyt karkuun. Minkähän laista palkkaa näille haavipojille mahdettiin aikoinaan maksaa vai oliko se vain kunniatehtävä?
Teoksen mukaan Aho oli aikoinaan merkittävä vaikuttaja koko maata koskevissa kalastusasioissa. Hän ymmärsi itse ja tähdensi muillekin, että kalakantoja ja luonnon maisemia on suojeltava ja hoidettava ja otti kantaa siihen monin eri tavoin. Kirjoituksissaan Aho pohti myös urheilukalastuksen eettisiä ongelmia, joista jo siihen aikaan keskusteltiin lähinnä englanninkielisessä kalastusmaailmassa.
