Matkustetaan Malman asemalle

”Kertomukset muuttuivat kaiken aikaa. Lapsuus eli, asiat ja esineet liikkuivat koko ajan, ehkä siitä juuri siksi oli tullut hänelle päähän pinttymä. Äiti oli ollut väärässä tulevaisuudenkin suhteen. Harrietista tuntui yhä useammin, ettei ollut mahdollista poiketa polulta, jolle hänet oli aikoinaan johdatettu. Hän oli ansassa niiden valintojen vuoksi, joita muut olivat tehneet hänen puolestaan, hänen tehtäväkseen jäi välittää myrkky seuraavalle sukupolvelle.”

Malman asema (Malma station) on ruotsalaisen Alex Schulmanin uusin suomennettu romaani. Malman asema on pysäkki, jonne kaikki kirjan henkilöt ovat junamatkalla; aviopari, isä tyttärensä kanssa ja aikuinen nainen. Asema on pieni ja mitätön, mutta seutu ja sinne tehtävä matka koskettavat syvästi kaikkien matkalaisten elämän kulkua.

Alex Schulmanilla on kirjoissaan kyky onnistua menemään lukijansa suojauksen alle ja pysäyttää. Vai miten voisi muuten kuvata sitä tunnelmaa, jota hänen kirjojensa lukeminen herättää; mieltä pitkän aikaa askarruttavia ajatuksia juuri luetusta ja sen suhteesta lukijaankin. Mikä on se Malman asema, jolle itse kukin mahtaa olla matkalla polvesta toiseen kulkevien traumojen mukana?

Alex Schulmanin aiemmista romaaneista Kirjatimpurista löytyy kaksi kirjoitusta; Polta nämä kirjeet (KT 22.04.2021) ja Eloonjääneet (KT 6.04.2021). Kaikki edellä mainitut teokset on suomentanut Jaana Nikula, ja työn vaativuutta kertomusten vaiettujen nyanssien esiintuomisessa toiselle kielelle pitää kyllä äimistellä. Hienosti on onnistuttu.

Alex Schulman: Malman asema, suom. Jaana Nikula

Itsenäisyyspäivä 6.12.

Suomenmaa

Maa kunnasten ja laaksojen, / mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohtees kesäpäivien, / tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana, / mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää / ja kanteleitten pauhina / siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi: / se onpi Suomenmaa.

En millonkan mä unohtas / sun lempeet taivastas, / en tulta heljän aurinkos, / en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua / päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa / tok’ aikaa ankaraa, / kun yöseen halla hyyrteinen / vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ / taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa / on käynyt kauhua, / kun sota surman, kuolon toi / ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian / sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa / on meidän ainiaan; / tuos aaltoileva peltomme, / tuos viherjäinen niittumme,
tuos metsiemme jylhä yö / ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa / mi autuus kuultella, / kun valjetessa aamuisen / siel pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa / käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua, / sä uniemme maa, / sä kehtomme, sä hautamme, / sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen, / sä ijankaikkinen!

Aleksis Kivi: Suomenmaa

Kuva: Kirjatimpuri

Samasta padasta I & II

Outi Väisäsen ruokakirja Samasta padasta I & II - Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun on teos, jossa aiemmin erilliset osat I ja II on sidottu samoihin kansiin. Kirja tarjoaa erilaisia reseptejä, vinkkejä ja mahdollisuuksia selviytyä kätevästi lapsiperheen arjessa vauvasta kouluikäisen ruokailuun niin, että sekä lapsen että aikuisen suuhun sopivaa maistuvaa syötävää voidaan valmistaa samalla kerralla. Reseptit on suunniteltu niin, että jokainen resepti sisältää aikuiselle neljä annosta ja vauvalle muutaman.

Kirjan parasta antia ovat ennakkoluuloton ruoka-aineiden kokeilu ja joustavuus, kasvisten runsas käyttö ja rento suhtautuminen ruokailuun. Sivuilta löytyy ruuanlaiton helpottamiseksi runsaasti näppäriä vinkkejä, joita ei ehkä itselle ole tullut mieleen. Kirjan taitto, onnistunut kuvitus ja selkeät ohjeet houkuttelevat perinteiseenkin kokkailuun nojaavan ruuanvalmistajan kokeilemaan erilaisia ja uusia yhdistelmiä.

Outi Väisänen: Samasta padasta I & II, Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun

Pehmoako?

Pehmo on Helsingin kaupungin taidemuseo HAMissa avoinna oleva, käsityönä pehmeistä materiaaleista tehtyjen taideteosten näyttely, joka on koottu museon kokoelmista. Käsityö-termi tulee mielikuvissa usein liitetyksi villasukkiin, puseroihin ja lapasiin, seinävaatteisiin ja ryijyihin tai ommellen tehtyihin vaatteisiin, jotka ovat usein taidokkaasti suunnitellun mallin mukaan tehtyjä. Tässä näyttelyssä käsityötaide esiintyy erilaisessa kontekstissa, josta näyttelyn esitekin toteaa, miten maailman polttaviin ja ajankohtaisiin aiheisiin on mahdollista ottaa kantaa myös tällä tavoin. Näyttely on auki 5.11.2022-16.04.2023 välisen ajan.

(Kuvat: Kirjatimpuri)

Niran Baibulat: Käyttökeramiikkaa

Pauliina Turakka Purhonen: Nosto

Uhra-Beata Simberg-Ehrström: Metsä

Uhra-Beata Simberg-Ehrström: Metsä

Lapsen oikeuksien päivä

Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi vietetään Lapsen oikeuksien päivää 20.11. Lapsen oikeuksien sopimus, maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, löytyy tiivistettynä UNICEFin sivulta oheisesta osoitteesta: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimus-tiivistettyna/

Kuva: Kirjatimpuri

Collection Kakkonen

Edustava suomalaisen lasin ja keramiikan katselmus eri vuosikymmeniltä on kauppaneuvos Kyösti Kakkosen keräämästä esineistöstä koottu Collection Kakkonen - näyttely, joka on nähtävänä Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Sen on kuratoinut amanuenssi Aura Vilkuna.

Tiedote kertoo, että näyttely on osa Kakkosen keräämästä yli 10 000 esinettä käsittävästä kokoelmasta. Esillä on keramiikkaa ja lasia eri menetelmin työstettynä, ja katsojana saa lähinnä hämmentyä kokoelman äärellä. Myös siitä, miten aikaa vievää esimerkiksi keraamikon työskentely on ennen kuin teos tulee valmiiksi, saa vähän esimakua seuraamalla Heini Riitahuhdan tilaustyönä valmistamasta Kukonlaulu-teoksesta tehtyä videota. Näyttely on tiedotteen mukaan esillä jatkuvasti, joten sinne ehtii vaikka useammankin kerran, museokortillakin pääsee sisään.

Birger Kaipiainen: Helmilintu (Kuovi)

Toini Muona: malja ja maljakot

Nanny Still: pulloja

Heini Riitahuhta: Kukonlaulu

Elä enemmän, mieti vähemmän

Näin on otsikoinut kirjansa psykologi Pia Callesen, joka on kirjoittanut Elä enemmän, mieti vähemmän -teoksen yhteistyössä Anne Mette Futtrupin kanssa (Lev mere tænk mindre). Kirjassa kerrotaan psykologian professori Adrian Wellsin kehittämästä metakognitiivinen terapia -menetelmästä, jolla pyritään pääsemään irti liiallisesta ikävien asioiden pohdiskelusta ja niiden vatvomisesta. Wellsin mukaan ”liiallisen ajattelemisen ongelmaa ei voi voittaa ajattelemalla enemmän tai ajattelemalla ’oikein’ – vaan ainoastaan ajattelemalla vähemmän.” Olennaista kirjan mukaan ovat laukaisevat ajatukset, joiden suitsimiseen ja hallintaan tällä menetelmällä pyritään pääsemään. Teoksen alussa tekijä toteaa, että innostusta ja ideoita kirjasta voi saada, terapiaa kirja ei voi korvata. Realistinen toteamus. Kirjan on suomentanut Heikki Eskelinen.

Pia Callesen: Elä enemmän, mieti vähemmän - Irti masennuksesta ja surusta, suom. Heikki Eskelinen

Pahuuden jälkeen

Riina-Maria Metson osin hänen omiinkin kokemuksiinsa perustuva kirja Pahuuden jälkeen – Kuinka toipua narsistisesta parisuhteesta on mielenkiintoista luettavaa.  Kirjoittajan itsensä lisäksi teoksessa esiintyvän neljän kokemusasiantuntijan, kahden miehen ja kahden naisen, tarinat kertovat kestoltaan hyvin erilaisista – kahdesta vuodesta kahteenkymmeneen vuoteen kestäneistä – narsistisiksi kuvailluista suhteista. Miksi jotkut suhteista ovat kestäneet niinkin kauan, selittynee sillä, että sekä näiden henkilöiden että kirjassa haastatellun traumapsykoterapeutin arvion mukaan tällaisesta suhteesta on vaikea irrottautua, vaikka tajuttaisiinkin, että jotain on vialla.

Kappaleiden lopussa oleva Jonna Södervallin traumapsykoterapeutin puheenvuoro on kiinnostava tiedollinen osuus yksilöiden kokemusten ja elämäntilanteiden rinnalla. Parhaimmillaan kirja saattaa herättää havainnoimaan myös omien ihmissuhteiden tilaa ja niiden arviointia omankin käytöksen osalta.

Riina-Maria Metso: Pahuuden jälkeen:

Leffaa pukkaa; Rakkaani merikapteeni

Klaus Härön uusin elokuvaohjaus Rakkaani merikapteeni (My Seilor, My Love) pyörii parhaillaan leffateattereissa. Työryhmään on kuulunut irlantilaisia, brittiläisiä ja suomalaisia tekijöitä. Elokuvan näyttelijät ovat kahdesta ensiksi mainitusta, upeat, karut ja pelkistyneet luontomaisemat Irlannista. Mahtoivatkohan olla Connemarasta?

Jimmy Karlssonin ja Kirsi Vikmanin käsikirjoittama tarina kertoo Howardista (James Cosmo), joka elää vaimon kuoltua talossaan yksin. Hänen tyttärensä Grace (Catherine Walker) asuu kauempana miehensä kanssa, mutta yrittää huolehtia vanhasta isästään ja palkkaa tälle kodinhoitajan isän vastustuksesta huolimatta. Kodinhoitaja Annien (Brid Brennan) ja Howardin sukset menevät alussa pahasti ristiin, mutta vähitellen alkaa juttu luistaa.

Vaikka elokuvan pintajuonena on kahden iäkkään ihmisen tarttuminen rakkauden mahdollisuuteen, elokuva tuntuu pohtivan erityisesti lähisuhteissa esiintyvän itsekkyyden ja epäitsekkyyden välistä ristivetoa ja sen vaikuttimia. Missä kulkevat milloinkin jokaisen yksilön vaatimukset, kun on kyse ensin vanhemman suhteesta lapseen ja vanhemman ikääntyessä aikuistuneen lapsen suhde omaan vanhempaansa. Kuka osaa tai osasi rakastaa oikein? Miten voittaa katkeruus omaa vanhempaansa kohtaan, kun näyttää siltä, että tämä itse ei ole ymmärtänyt tehneensä mitään väärin, ja tuntuu elävän edelleenkin siitä tietämättömänä. Monia kysymyksiä elokuva herättää ja hyvä onkin, että ne jäävät leffan jälkeen mieltä vaivaamaan.

Robert Nordströmin kuvaajantyö ei jättäne ketään kylmäksi. Leffan ovat tuottaneet Kai Nordberg, Kaarle Aho ja David Collins.

Kumma kirjoitusopas

Tyhjän paperin kammo saattaa iskeä kirjoitajaan yllättäen ja odottamatta. Onneksi siihen on jälleen tarjolla lohdutusta ja apua oppaan muodossa. Maria Carolen, Nadja Sokuran ja Kari Välimäen toimittama Kumma kirjoitusopas keskittyy erityisesti spekulatiivisen fiktion saloihin, mutta esipuheessa arvioidaan, että muidenkin tekstien kirjoittajat voivat hyötyä kirjan opeista. Kirjan toimittajien mukaan kirjoittaminen kun yleensä onnistuu parhaiten silloin, kun rakenteen, henkilökuvien ja dialogin luomisessa on onnistuttu.

Spekulatiivinen fiktio kuvataan teoksessa yleistermiksi, jonka alle asettuvat moninaiset alatermit pitävät sisällään fantasiaa. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: Valmistautuminen, Työkaluja ja Kirjoittajaelämää. Oppaassa on neljäntoista kirjoittajan vinkkejä spekulatiivisen tekstin kirjoittamiseen.

Kumma kirjoitusopas, toim. Maria Carole, Nadja Sokura ja Kari Välimäki, kansi: Cdd20/pixabay.com

Ota syliin!

Psykologian professori Lea Pulkkisen teos Lapsen hyvinvointi alkaa kodista kertoo jo nimensä perusteella, että kodin merkitys lapsen myöhemmän elämän kannalta katsotaan varsin merkittäväksi asiaksi. Takakannen esittelyssä Pulkkinen johdatteleekin perusasioiden äärelle: ”Esitimme yksinkertaisen suureen, jolla lapsen sosiaalista alkupääomaa voidaan arvioida. Se on syli.” Syli voitaneen ymmärtää tässä laajasti.

Pulkkisen teos tarkastelee lasten elämää kotikasvatuksen, vanhemmuuden ja kasvuyhteisön kannalta fokuksena erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin mahdollisuus. Kirja antaa tietoa lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista sekä siitä, millaista hyvä lapsuus voisi olla, antamatta silti yksittäisiä ohjeita. Kirjan lopussa on kattava lähdeviitteiden luettelo sekä asiasanahakemisto, joten teos soveltuu vanhemmille, työtään kasvattajana tekeville tai kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle.

Lea Pulkkinen: Lapsen hyvinvointi alkaa kodista, kannen maalaus: Syli, Marja-Leena Pulkkinen

Taikurin tyttäret

””Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen olevan, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole.””

Tällä Aristoteleelta lainaamallaan lauseella johdattaa kahta tytärtään, Lindaa ja Magdaa, omiin salaisuuksiinsa hypnoosia praktiikassaan hoitomenetelmänä käyttävä isä. Tyttäret ovat tosin alustavasti tutustuneet isän menetelmiin tämän tietämättä, sillä he ovat istuneet usein työhuoneen pöydän alla piilossa kuuntelemassa isän ottaessa hypnoosipotilaita vastaan. Tytöt tietävät jo, että hypnoosissa potilas palaa joskus aiemmin tapahtuneeseen tunteeseen tai asiaan.

Isä ja itseään etsivä äiti eroavat ja Lindan on jäätävä asumaan isän seuraksi, kun nuorempi tytär Magda muuttaa äidin kanssa Helsinkiin. Äidin elämä on epävakaata ja vaikuttaa voimakkaasti turvallisuuden puutteessa elävään Magdaan. Linda pääsee entisen elinpiirinsä turvin toteuttamaan omia unelmiaan.

Emmi Pesosen (s. 1977) romaani Taikurin tyttäret kuvaa maailmaa, jossa kahdella saman perheen jäsenellä on erilainen kokemus siitä todellisuudesta, jossa he ovat eläneet ja johon he ovat myöhemmin päätyneet. Millaista on kohdata aikuisuus toisistaan poikkeavien lapsuuden tapahtumien jälkeen ja mikä on sen merkitys? Millainen vaikutus sillä on myös seuraavaan sukupolveen, sitäkin teos tuntuu kysyvän.

 

Sukella silmät auki

Laura Lähteenmäen (s. 1973) romaani Sukella silmät auki sovittanee Jyllannin niemimaan dyynimaisemaa ja Pohjanmeren arvaamattomuutta yhteen perheen sisäisten ristiriitojen ja salaisuuksien kanssa. Teos jakaantuu kolmeen osaan: Pintajännite, Pohjavirtaus ja Rantamatala, jotka symboloinevat myös ihmisten välisiä jännitteitä.

Minä-kertoja on yhdessä pienen tyttärensä kanssa matkustanut Tanskan dyynirannikolle tarkoituksenaan kirjoittaa siellä oleskelunsa aikana kirja edesmenneestä isästään. Tämä tehtävän on antanut isän kumppani Liisa. Kirjoittamisen pyrkimyksenä on korjata isän aikanaan saamatta jäänyt arvostus.

Kertoja on asunut lapsuutensa opettaja-isän kanssa koulun asuntolassa, jossa isä on samaan aikaan yrittänyt työn ohella suorittaa jatko-opintojaan. Isän keskeneräistä tutkimusta lukiessaan tytär löytääkin yllättäen isän papereiden kääntöpuolelta päiväkirjan. Sitä lukiessaan hän joutuu palaamaan omiin lapsuusmuistoihinsa ja kokemuksiinsa isän kanssa eläessään. Mieltä askarruttaneet kysymykset ja vaikeiksi koetut muistot saavat lopulta mahdollisuuden tulla ainakin osin vastatuiksi ja ymmärretyiksi.

Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki

Pikkutimpuri: Kettu ja hiljaisuus

Kettu ja hiljaisuus kertoo ketusta, jolla on hyvin herkät korvat. Kettu kärsii melusta ja erilaisista elämän äänistä ympärillään ja yrittää suojautua niiltä. Se päättää lähteä etsimään hiljaisuutta. Reetta Niemelän kirjoittama ja Eri Shimatsukan kuvittama lämminhenkinen kirja sopii kaikenikäisille lukijoille vauvasta vaariin.

Reetta Niemelä ja Eri Shimatsuka: Kettu ja hiljaisuus